1 Mitä lakia sovelletaan?

1.1. Mitä maan lain mukaan aviopuolisoiden aviovarallisuussuhteet määräytyvät, jos puolisot ovat eri valtioiden kansalaisia? Minkä periaatteet/säännöt määrittävät sovellettavan lain? Vaikuttaako joissakin tapauksissa lainvalintaan kansainväliset konventiot? Jos vaikuttaa, niin minkälaisissa tapauksissa?

Viimeistään 28.1.2019 solmittuihin avioliittoihin sovelletaan Saksan kansallista lainsäädäntöä. Jos lainsäädäntöä ei valita, sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jonka kansalaisia puolisot ovat avioitumishetkellä. Jos puolisot eivät avioitumishetkellä ole saman valtion kansalaisia, sovelletaan puolisoiden yhteisen asuinpaikan lainsäädäntöä. Avioliiton vaikutuksiin voidaan vaihtoehtoisesti soveltaa myös sellaisen valtion lainsäädäntöä, johon molemmat puolisot liittyvät läheisimmin ( Saksan siviililain voimaanpanolain 15 pykälän 1 momentti tulkittuna Saksan siviililain voimaanpanolain 14 pykälän 1 momentin 1–3 alamomentin kanssa).

Saksan siviililain voimaanpanolain 16 pykälän 1 momentissa säädetään sellaisten vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten suojelusta, jotka oikeutetusti pyytävät Saksan aviovarallisuusjärjestelmän soveltamista, jos aviovarallisuusjärjestelmien rekisteriin ei muuta ole merkitty.

Saksan ja Iranin välillä 17 päivänä helmikuuta 1929 tehdyllä ystävyyssopimuksella säädetään kansallisen lainsäädännön soveltamisesta iranilaisiin puolisoihin, jotka asuvat Saksassa, ja saksalaisiin puolisoihin, jotka asuvat Iranissa (vrt. sopimuksen 8 artiklan 3 kohtaan liittyvä lisäpöytäkirja ). Saksan siviililain voimaanpanolain 15 pykälän 4 momentin nojalla sovelletaan myös (saksalaisten) siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten aviovarallisuusjärjestelmästä annetun lain säännöksiä.

EU:n asetuksen 2016/1103 tultua hyväksytyksi 24. kesäkuuta 2016 tulivat voimaan uudet säännöt, joiden perusteella määritellään, mitä lakia sovelletaan kaikkiin 29.1.2019 tai sen jälkeen solmittuihin avioliittoihin sekä avioliittoihin, jotka on solmittu ennen asetuksen voimaantuloa ja joiden yhteydessä puolisot ovat valinneet, mitä lakia heidän aviovarallisuuteensa sovelletaan 29.1.2019 alkaen.

Jos puolisot eivät ole tehneet valintaa, artiklassa 26 on säädetty seuraava ensisijaisuusjärjestys, jonka mukaan sovellettava laki määritellään:

  • Puolisoiden ensimmäinen tavanmukainen asuinpaikka avioitumisen jälkeen.
  • Jos tätä ei voida soveltaa, puolisoiden yhteinen kansalaisuus avioitumishetkellä. Tätä kriteeriä ei voida soveltaa, jos puolisoilla on useita yhteisiä kansalaisuuksia.
  • Jos tätä ei voida soveltaa, sen valtion laki, johon puolisoilla yhdessä on läheisin yhteys avioitumishetkellä.

Poikkeuksellisesti ja siinä tapauksessa, että toinen puoliso tätä pyytää, toimivaltainen oikeusviranomainen voi päättää, että on mahdollista soveltaa muun valtion lakia kuin sen, joka on puolisoiden ensimmäinen tavanomainen asuinpaikka avioitumisen jälkeen (artikla 22.3).

1.2. Voivatko puolisot valita sovellettavan lain? Jos puolisoilla on mahdollista valita sovellettava laki, mitkä periaatteet ohjaavat lainvalintaa (esim. valittavat lait, muodolliset vaatimukset, takautuvuus)?

Päivämäärään 28.1.2019 asti Saksan lainsäädäntö sallii periaatteessa puolisoiden valita sovellettavan lain, joskin tässä on tiettyjä rajoituksia. Puolisot voivat esimerkiksi valita tietyn valtion lainsäädännön, jos toinen puolisoista on kyseisen valtion kansalainen tai jos hänellä on valtiossa pysyvä asuinpaikka. Yksinomaan kiinteistöjen osalta voidaan valita sen paikan lainsäädäntö, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee ( Saksan siviililain voimaanpanolain 15 pykälän 2 momentti). Lainsäädäntö on valittava virallisella asiakirjalla. Jos valinta tehdään ulkomailla, valintaan sovelletaan vain niitä avioehtosopimuksia koskevia virallisia vaatimuksia, joita sovelletaan joko valitun lainsäädännön nojalla tai valintapaikan lainsäädännön nojalla (Saksan siviililain voimaanpanolain 14 pykälän 4 momentti ja 15 pykälän 3 momentti).

EU:n asetuksen 2016/1103 mukaan on mahdollista valita puolisoiden aviovarallisuuteen sovellettavaksi jonkin sellaisen valtion laki, jonka kansalainen ainakin toinen puoliso on, tai sellaisen valtion laki, joka on jommankumman puolison tavallinen asuinpaikka valintasopimusta tehtäessä (artikla 22). Tämä valinta on mahdollinen vasta 29.1.2019 alkaen avioehtosopimuksen tai lainvalintasopimuksen yhteydessä ja artiklassa 23 lueteltujen muotomääräysten mukaisesti. Puolisot voivat määrätä aviovarallisuutensa kohtelusta sopimuksella (avioehtosopimus). Avioehtosopimus on annettava notaarin laadittavaksi ja kummankin puolison tulee olla läsnä sitä laadittaessa. (Saksan siviililain (“BGB”) pykälät 1408, 1410).

Todettakoon edelleen, että aviovarallisuuteen avioliiton aikana sovellettava laki voi ainoastaan vaikuttaa tulevaisuuteen, elleivät puolisot sovi toisin eikä tämä vaikuta haitallisesti kolmansien oikeuksiin.