8 Mitä laki määrää rekisteröityneiden ja rekisteröimättömien parien omaisuudesta?

Puolisojen varallisuussuhteita koskevia säädöksiä voidaan soveltaa vastaavalla tavalla rekisteröityihin parisuhteisiin (joita voi olla olemassa ainoastaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä) (rekisteröidyistä parisuhteista ja asiaankuuluvasta lainsäädännöstä ja muiden säädösten muuttamisesta avosuhteen todistamisen helpottamiseksi vuonna 2009 annetun XXIX lain 3 pykälän 1 momentin a–c alamomentti).

Vuoden 2010 tammikuun 1 päivästä lähtien samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla ja eri sukupuolta olevilla pariskunnilla on ollut yhdenvertainen oikeus pyytää parisuhteensa rekisteröintiä notaarilta. Tämä rekisteröinti on erilainen kuin ensimmäisessä lauseessa kuvattu rekisteröinti. Rekisteröinnistä ei synny uusia oikeuksia tai velvoitteita, vaan se lähinnä helpottaa parisuhteen olemassaolon todistamista (tiettyjä riidattomia asioita koskevista  notaarien menettelyistä vuonna 2008 annetun XLV lain 36/E–36/G pykälä).

15. maaliskuuta 2014 lähtien, avopuolisot voivat järjestää omaisuussuhteensa sopimuksella, joka on voimassa avosuhteen keston ajan. Sopimuksen katsotaan olevan voimassa, jos se on virallinen asiakirja tai lakimiehen allekirjoituksella vahvistettu yksityinen asiakirja. Parisuhdetta koskeva sopimus voi sisältää minkä tahansa omistusoikeuksiin liittyvän säännöksen, jota voitaisiin soveltaa myös aviopuolisoiden avioehtosopimukseen tai siviililain normien mukaisesti.

Parisuhdesopimuksen katsotaan tulevan voimaan kolmansiin osapuoliin nähden, jos sopimus on rekisteröity parisuhdesopimusten kansalliseen rekisteriin, tai jos  puolisot voivat todistaa kolmannen osapuolen olleen tietoinen tai sen olisi tullut olla tietoinen tällaisen sopimuksen ja sen sisällön olemassaolosta.

Avioliittorekisterin sopimuksiin liittyvät säännökset sovelletaan parisuhdesopimusten rekisterin sopimuksiin soveltuvin osin.

(Siviililain Art. 6:515)

Ellei heidän parisuhdesopimuksessaan toisin määrätä, avoparien katsotaan olevan omaisuuden hankinnoissaan itsenäisiä avoliittonsa ajan. Jos avoliitto päättyy, kumpikin osapuoli voi vaatia avoliiton aikana yhdessä hankitun omaisuuden jakamista. Sellaista omaisuutta, joka katsottaisiin erilliseksi omaisuudeksi avioliitossa, ei käsitellä yhdessä hankittuna omaisuutena.

Avopuolisoilla on suhteessa heidän osallistumiseensa nähden, oikeus yhdessä hankitun omaisuuden osuuteen, pääasiassa luontoissuorituksena. Kotitaloustyöt, lasten kasvattaminen ja myös toisen kumppanin yrityksessä työskenteleminen tulkitaan hankintoihin osallistumiseksi. Jos osallistumissuhdetta ei voida määritellä, sen katsotaan olevan yhtäsuuren, paitsi jos se saa aikaan epäoikeudenmukaisen taloudellisen tappion jompaankumpaan kumppaniin nähden.

Ellei siviilaissa toisin määrätä, avioliiton lykättyä yhteisomaisuusjärjestelmää koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin suojelemaan kumppanin osuutta yhteisesti hankitusta omaisuudesta sekä yhdessä hankitun omaisuuden jakoon avopuolisoiden kesken.

(Siviililain Art. 6:516)

Avopuolisot saattavat tehdä sopimuksen yhteisen kotinsa tulevasta käytöstä, mikäli avoliitto päättyy ennen rekisteröityyn parisuhteeseen siirtymistä tai sen aikana. Sopimuksen katsotaan olevan voimassa jos se on virallinen asiakirja tai lakimiehen allekirjoituksella vahvistettu yksityinen asiakirja.

(Siviililain Art. 6:517)