3.1. Mitä oikeuksia voidaan muokata sopimuksella, mitä ei? Minkälaisten erilaisten aviovarallisuusjärjestelmien välillä puolisot voivat tehdä valintansa?

Puolisot voivat tekemällään avioehtosopimuksella sopia siitä, että heidän avioliittonsa aviovarallisuusjärjestelmä on toinen kuin omaisuuden erillisyyden järjestelmä. Kaikkia aviopuolisoiden kesken tehtyjä varallisuusoikeudellisia sopimuksia ei kuitenkaan pidetä avioehtosopimuksina. Puolisoiden välinen sopimus on avioehtosopimus vain silloin, kun sillä sovitaan siitä, että puolisoiden aviovarallisuusjärjestelmä on muu kuin omaisuuden erillisyysjärjestelmä ja vain silloin, kun sellaisen sopimuksen tarkoituksena on säädellä  kattavasti puolisoiden välisiä taloudellisia suhteita.

Itävallan oikeuden mukaan puolisot voivat valita omaisuuden erillisyysjärjestelmän asemasta avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteisyyden järjestelmän ja perintösopimuksen järjestelmän. Puolisoiden ei kuitenkaan tarvitse pitäytyä näihin vaihtoehtoihin valitessaan aviovarallisuusjärjestelmää.

Omaisuuden yhteisyyden järjestelmässä on  erotettava toisistaan laissa erityisesti sääntelemätön omaisuuden yhteisyys avioliiton aikana  (Gütergemeinschaft inter vivos) ja omaisuuden yhteisyys kuoleman varalta (Gütergemeinschaft mortis causa). Omaisuuden yhteisyys avioliiton aikana voi olla joko yleistä ja rajoitettua omaisuuden yhteyttä.  Ensimmäisessä tapauksessa yhteisesti omistettu varallisuus käsittää kaiken puolisoiden avioliittoon tuoman omaisuuden sekä sekä sen aikanana saaman omaisuuden, toisessa tapauksessa se koskee vain tiettyjä sopimuksessa yksilöityjä  omaisuusesineitä. Omaisuuden yhteisyyden järjestelmässä puolisot omistavat omaisuuden yhdessä ja heidän osuuksiensa suuruudet määritetään sopimuksessa; jos asiasta on epäselvää, kummankin oletetaan omistavan omaisuudesta yhtä suuren osuuden. Omaisuuden yhteisyyden järjestelmässä puolisot eivät voi määrätä toisen puolison suostumuksetta omaisuuden yhteisyyden piiriin kuuluvasta omaisuudesta. Nämä vallinnanrajoitukset eivät kuitenkaan päde ulkopuolisia kohtaan. Vallinnanrajoitukset ovat sitovia kolmansiin nähden vain, jos luovutuksen tai kiinnityksen rajoitus on rekisteröity lainhuutorekisteriin § 364c ABGB mukaisesti, tai jos luovutusrajoituksesta sovitaan yhteisomistajuuden rekisteröimisen yhteydessä.

Jos puolisot ovat sopineet omaisuuden yhteisyyden järjestelmästä avioliiton aikana , niin tällöin molempien puolisoiden velkojen vakuutena ovat sekä yhteinen omaisuus että kummankin puolison se omaisuus, joka ei kuulu omaisuuden yhteisyyden piiriin.. Jos toinen puoliso on solminut velvoitteet yksin tai ne muuten koskevat vain häntä itseään (esim. velvoitteet maksaa ylläpitokustannuksia tai korvauksia), omaisuuden yhteisyyden järjestelmässä näiden velkojen vakuutena on sekä koko yhteinen omaisuus että hänen henkilökohtainen omaisuutensa. Jos taas omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin kuuluu vain erikseen sovittu omaisuus, toinen puoliso ei ole vastuussa ko. veloista omalla osuudellaan yhteisestä aviovarallisuudesta.

Jos puolisot ovat sopineet siitä, että heidän välillään sovelletaan omaisuuden yhteisyyden järjestelmää kuoleman varalta (mortis causa), omaisuuden erillisyysjärjestelmä pysyy voimassa toisen puolison kuolemaan asti; kumpikin voi käyttää omaisuuttaan vapaasti. Sen jälkeen kun toinen puoliso kuolee, puolisoiden omaisuus sulautuu yhteiseksi pesäksi , joka jaetaan kahteen yhtäsuureen osaan. Eloonjäänyt puoliso saa pesän säästöstä puolet, toinen osa pesän säästöstä kuuluu ensiksi kuolleen puolison jäämisstöön (§ 1234 ABGB).

Jos puolisot ovat sopineet perintösopimuksen järjestelmästä, niin sellaisella sopimuksella toinen puoliso määrää siitä, että eloonjäänyt puoliso perii hänen omaisuutensa, tai molemmat puolisot määräävät siitä, että toisen heistä kuoltua eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolison omaisuuden.(§ 1249 ABGB). Tällainen sopimus voi kuitenkin koskea vain kolmea neljäsosaa puolison omistamasta omaisuudesta (§ 1253 ABGB).

Itävallan oikeuden mukaan  puolisot voivat tehdä myös sopimuksen avioeron varalta, jolla voidaan sopia ennalta käyttöomaisuuden, säästöjen ja/tai kodin jaosta avioerotapauksessa. Nämä sopimukset eivät vaikuta omaisuuden erillisyysperiaatteeseen avioliiton aikana. Jos sopimus avioeron varalta on kohtuuton, sitä voidaan sovitella, jos toinen puoliso on poikkeuksellisen heikossa asemassa ja olisi kohtuutonta kohdistaa sopimuksen mukainen jakojärjestely häneen (§ 97 para 2 Ehegesetz, EheG).

3.2. Mitkä ovat avioehtosopimuksen muotovaatimukset ja miten sopimus on laadittava?

Avioehtopimus ja sopimus avioeron varalta tulee vahvistuttaa notaarilla (§ 97 para 1 EheG). Tällöin myös sellaiseen sopimukseen perustuva  omaisuuden jakamista koskeva sopimus on vahvistettava julkisella notaarilla. Sen sijaan avioeron varalta tehtyyn sopimukseen perustuva päivittäisesti käytettävän aviovarallisuuden jakamista koskeva jakosopimus voidaan laatia kirjallisesti ilman notaarin myötävaikutusta (§ 97 para 1 EheG).

3.3. Milloin sopimus voidaan solmia ja milloin se tulee voimaan?

Avioehtosopimus ja sopimus avioeron varalta voidaan solmia milloin tahansa avioliiton aikana. Jos avioehtosopimus on solmittu ennen avioliittoa, se on voimassa ainostaan sillä edellytyksellä, että avioliitto myöhemmin solmitaan. Avioehtosopimus ja sopimus avioeron varalta tulevat voimaan niiden tarkoituksen mukaisesti joko välittömästi (kuten sopimus omaisuuden yhteisyydestä avioliiton aikana) tai vasta myöhemmin puolison kuollessa kuten sopimus omaisuuden yhteisyydestä kuolemantapauksen varalta (omaisuuden yhteisyys mortis causa) tai silloin kun avioeroa koskeva asia on vireillä (kuten sopimus avioeron varalta).

3.4. Voivatko puolisot muokata voimassa olevaa avioehtosopimusta? Jos, millä ehdoilla?

Puolisot voivat myös muuttaa voimassa olevaa sopimusta, kunhan muodolliset vaatimukset täyttyvät.

Print this topic

back to top