2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Lakisääteinen aviovarallisuusjärjestelmä on omaisuuden erillisyysjärjestelmä. Kumpikin puoliso säilyttää avioliittoon tuomansa omaisuuden ja saa yksinomaisen omistusoikeuden avioliiton aikana hankkimaansa omaisuuteen (§ 1237 Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch, ABGB). Itävallan aviovarallisuusjärjestelmän mukaan puolisot voivat yleensä vallita omaa omaisuuttaan rajoituksetta tarvitsematta sitä koskevaan oikeustoimeen toisen puolison suostumusta, ellei kysymys ole puolisoiden yhteisenä kotina käytetystä asunnosta.  Omaisuuden erillisyysperiaatetta vastaa velkojen erillisyysperiaate.  Puolisot eivät vastaa toistensa veloista.

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Tällaisia lakisääteisiä olettamuksia ei ole.

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Vaatimusta omaisuuden inventoinnista ei ole olemassa.

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

Periaatteessa puolisot voivat vallita omaisuuttaan vapaasti avioliiton aikana. He voivat rajoittaa oikeuttaan määrätä tietyistä esineistä  hyväksymällä luovutus- ja/tai panttauskiellon toisen puolison hyväksi (§ 364c ABGB). Tällainen lainhuutorekisteriin merkitty kielto on voimassa myös suhteessa sivulliseen, jolloin sellaista kiinteää omaisuutta, jota rajoitus koskee, voidaan luovuttaa vain toisen puolison suostumuksella. 
Kun puolisot hankkivat yhdessä WEG:n (Wohnungseigentumsgesetz) tarkoittaman asunto-osakehuoneiston, he voivat määrätä kohteen käytöstä ainoastaan yhdessä (§ 13 para 4 WEG). Asunto-osakkeisiin voi kohdistua yhteisiä päätettyjä rajoituksia, panttauksia tai täytäntöönpanorajoituksia.. Toisen puolison tulee hyväksyä toisen puolison omistusoikeuden luovutus. (§ 13 para 3 WEG) Jos asunto toimii ainakin toisen puolison ensisijaisena asuntona, toinen puolisoista ei voi avioliiton aikana vaatia asunto-osakkeen yhteisomistuksen purkamista ABGB:n § 830 nojalla (§ 13 para 6 WEG).

Jos vain toisella puolisolla on määräämisoikeus asuntoon , joka palvelee toisen puolison pakottavaa asunnontarvetta, omistajapuolisoa on kielletty yleisesti määräämästä asunnosta toisen puolison toisen puolison vahingoksi (§ 97 ABGB).

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Niin sanotun konkludenttisen edustuksen nojalla se puolisoista, joka hoitaa perheen yhteistä taloutta ja jolla ei ole tuloja tai jonka tulot ovat vain vähäiset, voi tehdä sellaisia toisen puolison päivittäiseen elämään liittyviä päätöksiä, jotka liittyvät kodin hoitoon ja jotka ovat kohtuullisessa suhteessa puolisoiden elintasoon (§ 96 ABGB). Tässä tapauksessa vain edustetusta puolisosta tulee sopimuskumppani.

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Periaatteessa kumpikin puoliso on vastuussa vain itse aiheuttamistaan veloista. Kohdassa 2.5 kuvattu konkludenttinen edustus muodostaa poikkeuksen tästä säännöstä.

Print this topic

back to top