2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Tammikuun 1. päivänä 2018 Alankomaissa on tullut voimaan rajalliseen yhteisomistukseen perustuva hallintatapa, jonka perusteella avioliiton aikana hankittu omaisuus ja kaikki siihen liittyvät velat ovat osa yhteistä omaisuutta – katso siviililain (BW) 1 osan 94 pykälä. Yhteisomistuksen piiriin kuuluva omaisuus sisältää perintönä tai lahjana saadun omaisuuden, eläkeoikeudet ja leskeneläkkeet, joista on säädetty avioerojen yhteydessä tehtävää eläkeoikeuksien tasoittamista koskevassa laissa. Tätä hallintatapaa sovelletaan avioliittoihin, jotka on solmittu 01.01.2018 tai sen jälkeen, tai puolisoihin, joiden omaisuuteen on sovellettu lakisääteistä hallintatapaa ja jotka purkavat olemassa olevan avioehtosopimuksen mainitun päivämäärän jälkeen. Yhteisomistus koskee myös omaisuutta, jonka puolisot ovat omistaneet yhdessä ennen avioliittoa (esim. asuessaan yhdessä). Jos toinen puoliso harjoittaa yritystoimintaa, sovelletaan erityistä hallintatapaa – katso siviililain 1 osan 95a pykälä.

Ennen 01.01.2018 solmittuihin avioliittoihin sovelletaan edelleen aikaisempaa lakisääteistä hallintatapaa. Aikaisemman lakisääteisen hallintatavan mukaan puolisoiden kaikki omaisuus katsotaan yhteiseksi. Kaikki varallisuus, jonka puolisot ovat omistaneet avioitumishetkellä, ja kaikki varallisuus, jonka he ovat hankkineet sen jälkeen, kuuluu yhteiseen omaisuuteen, ellei yhteisomistusta kumota. Varallisuus, joka on saatu perintönä tai lahjana ja johon ei – kuolleen osapuolen testamentin tai lahjoittajan aikomuksen mukaisesti – sovelleta yhteisomistusta (tunnetaan myös rajoittavana ehtona), eläkeoikeudet, joista säädetään eläkeoikeuksien tasaamisesta avioerotilanteissa annetussa laissa, ja eloonjääneiden huollettavien eläkkeet eivät ole osa yhteistä omaisuutta. Varat (ja velat), jotka liittyvät yksinomaan toiseen puolisoista, eivät myöskään ole osa yhteistä omaisuutta (katso siviililain 1 osan 94 pykälän 5 momentti). Oikeuskäytännön perusteella erityiset eläkeoikeudet ja aineettomista vahingoista maksettavat korvaukset katsotaan erilliseksi omaisuudeksi. Yhdistämistä ei yleensä hyväksytä muissa asioissa. Myös erillisen omaisuuden perusteella kertynyt varallisuus katsotaan erilliseksi omaisuudeksi (katso siviililain 1 osan 94 pykälän 6 momentti). Kaikki jommankumman puolison ottamat velat, erilliseen omaisuuteen liittyviä velkoja lukuun ottamatta, ovat nekin yhteisiä, joten ne on maksettava yhteisestä omaisuudesta (katso siviililain 1 osan 94 pykälän 7 momentti).

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Jos omaisuuden omistusoikeus riitautetaan avioeromenettelyn aikana eikä kumpikaan puolisoista voi osoittaa oikeuttaan kyseiseen omaisuuteen, omaisuus määritetään yhteiseksi omaisuudeksi. Säännöllä ei saa kuitenkaan vaikuttaa kielteisesti velkojien oikeuksiin (katso siviililain 1 osan 94 pykälän 8 momentti).

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Ei

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

Tietyn henkilön nimissä hankittu omaisuus (esimerkiksi kiinteistöt ja NV-yritysten eli julkisten osakeyhtiöiden tai BV-yritysten eli rajavastuuyhtiöiden osakkeet) on sen puolison hallinnassa, jonka nimissä omaisuus on hankittu. Kumpikin puolisoista voi erikseen hallita kaikkea muuta yhteisomistuksessa olevaa omaisuutta (katso siviililain 1 osan 97 pykälä). Puolisoiden yhteinen asunto voidaan luovuttaa vain molempien puolisoiden suostumuksella (katso siviililain 1 osan 88 pykälä). Suostumus vaaditaan myös siinä tapauksessa, että puolisoiden yhteinen asunto kiinnitetään. Jos toinen puolisoista ei poissaolonsa tai muun syyn takia voi antaa suostumustaan tai hän ei halua antaa suostumustaan, tuomari voi hyväksyä toimen. Jos myöhemmin käy ilmi, että suostumusta ei ole annettu, toinen puoliso voi vaatia oikeustoimen mitätöintiä (katso siviililain 1 osan 89 pykälä) kolmen vuoden kuluessa (katso siviililain 3 osan 52 pykälä).

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Katso kohta 2.4 yllä.

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Kumpikin puoliso on toisen puolison kanssa yhteisvastuussa taloutensa veloista sekä lasten hoidon ja kasvatuksen kustannuksista avioliiton aikana (katso siviililain 1 osan 85 pykälä). Tätä säännöstä sovelletaan riippumatta puolisoiden omaisuuden hallintatavasta.

Taloudenhoitoon liittyvien velkojen osalta katso vastaus 2.5 kohdassa ja muiden velkojen osalta katso vastaus 2.1 kohdassa. Velkojat voivat periä velkansa puolisoiden koko omaisuudesta. Jos toinen puolisoista maksaa yhteisen velan omasta henkilökohtaisesta omaisuudestaan, hänellä on oikeus korvaukseen (katso siviililain 1 osan 95 pykälä). Jommankumman puolison henkilökohtainen velka voidaan periä yhteisestä omaisuudesta avioliiton aikana, mutta toisella puolisolla on oikeus ilmoittaa velkojalle maksuvelvollisen puolison omat varat, joista velka voidaan periä. Jos henkilökohtainen velka maksetaan yhteisestä omaisuudesta, maksuvelvollisen puolison on suoritettava korvaus yhteiseen omaisuuteen (katso siviililain 1 osan 96 pykälä 4 momentti).

Print this topic

back to top