2 Onko olemassa lakisääteinen avio-omaisuutta koskevaa menettelyä, ja jos on, mitä se sisältää?

2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Sääntömääräisenä aviovarallisuusjärjestelmänä on yhteisomistus, joka tulee voimaan avioitumishetkellä. Se koskee omaisuutta, jonka puolisot hankkivat yhdessä ja erikseen järjestelmän soveltamisaikana (yhteinen omaisuus). Yhteisen omaisuuden ulkopuolelle jätetty omaisuus on kunkin puolison henkilökohtaista omaisuutta (perheistä ja holhoojista annetun lain 31 pykälän 1 momentti).

Yhteiseen omaisuuteen kuuluvat etenkin seuraavat:

  • 1) työstä saatu palkkatulo ja tulot, jotka saadaan tuoton saamiseksi toteutetuista toimista;
  • 2) yhteisen omaisuuden ja kummankin puolison henkilökohtaisen omaisuuden perusteella kertynyt tuotto;
  • 3) avoimesta eläkerahastosta tai työntekijöille tarkoitetusta eläkerahastosta maksettavat etuudet (perheistä ja holhoojista annetun lain 31 pykälän 2 momentti).

Myös perintönä, testamenttilahjoituksena tai lahjoituksena saatu, molempien puolisoiden käytössä oleva irtaimisto on osa yhteistä omaisuutta, ellei testamentin laatija tai lahjoittaja ole muuta määrännyt (perheistä ja holhoojista annetun lain 34 pykälä).

Kunkin puolison henkilökohtaiseksi omaisuudeksi katsotaan muun muassa seuraavat:

  • 1) ennen yhteisomistusjärjestelmän voimaantuloa hankittu omaisuus; perintönä, testamenttilahjoituksena tai lahjoituksena saatu omaisuus, ellei testamentin laatija tai lahjoittaja ole muuta määrännyt; omaisuus, jolla vastataan yksinomaan jommankumman puolison henkilökohtaisiin tarpeisiin; omaisuus, joka on saatu palkintona puolison henkilökohtaisista saavutuksista; sekä omaisuus, jonka hankkimiseen on käytetty henkilökohtaista omaisuutta, ellei erityisillä säännöksillä muuta määrätä;
  • 2) omaisuuden yhteisomistuksesta johtuvat omistusoikeudet, sanotun vaikuttamatta erityisten säännösten soveltamiseen (esimerkiksi yhteisomistus siviiliyhtiöstä tai henkilöyhtymästä);
  • 3) luovuttamattomat oikeudet, jotka voidaan antaa vain yhdelle henkilölle;
  • 4) omaisuus, joka on saatu vahingonkorvauksena henkilövahingosta tai sairaudesta tai korvauksena aiheutuneista vahingoista. Tämä ei kuitenkaan koske vammaisetuuksia, jotka puoliso saa osittaisen tai täydellisen työkyvyttömyyden takia tai tarpeiden kasvamisen tai tulevien mahdollisuuksien heikentymisen takia;
  • 5) vaateet, jotka koskevat työstä saatavaa palkkatuloa tai tuloja, jotka saadaan tuoton saamiseksi toteutetuista toimista;
  • 6) tekijänoikeudet ja niihin liittyvät oikeudet, aineettomat oikeudet ja muut luojan/keksijän oikeudet (perheistä ja holhoojista annetun lain 33 pykälä).

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Tietyn omaisuuden määrittäminen yhteiseksi tai henkilökohtaiseksi omaisuudeksi riippuu siitä, mihin edellä mainituista luokista se kuuluu, kun huomioon otetaan sen hankintatapa (katso 2.1 kohta).

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Tätä ei vaadita. Luettelointi voidaan kuitenkin aina suorittaa todistustarkoituksia varten.

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Kumpikin puolisoista voi erikseen omistaa ja käyttää omaisuutta, joka kuuluu yhteiseen omaisuuteen (perheistä ja holhoojista annetun lain 341 pykälä). Lakisääteisen yhteisomistusjärjestelmän soveltamisaikana kumpikaan puolisoista ei voi pyytää yhteisen omaisuuden jakamista. Kumpikaan puolisoista ei voi myöskään luovuttaa tai päättää luovuttaa yhteisen omaisuuden mitään osuutta tai sen tiettyä osaa, joka osoitettaisiin hänelle lakisääteisen järjestelmän rauetessa (perheistä ja holhoojista annetun lain 35 pykälä). Puolisoiden on yhdessä hallittava yhteistä omaisuuttaan (perheistä ja holhoojista annetun lain 36 pykälän 1 momentti). Kumpikin puolisoista voi hallita omaisuutta yksin, mutta hallintaoikeus ei koske jäljempänä kuvattuja toimia (toisin sanoen toimia, joihin vaaditaan toisen puolison suostumus). Puoliso voi vastustaa sitä, että toisella puolisolla on oikeus hallita yhteistä omaisuutta, lukuun ottamatta arkielämään liittyviä toimia, perheen jokapäiväisten tarpeiden täyttämiseksi toteutettavia toimia tai tuottoa tavoittelevan toiminnan osana toteutettavia toimia (perheistä ja holhoojista annetun lain 36 pykälän 1 ja 2 momentti).

Jos toinen puolisoista sitä pyytää, tuomioistuin voi merkittävästä syystä kumota toisen puolison oikeuden hallita yhteistä omaisuutta yksin. Tuomioistuin voi myös päättää, että perheistä ja holhoojista annetun lain 37 pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin toimiin tarvitaan puolison suostumuksen sijaan tuomioistuimen lupa.

Puolison suostumus tarvitaan seuraaviin toimiin:

  • 1) kaikki oikeustoimet, jotka koskevat kiinteän omaisuuden tai pysyvän nautintaoikeuden luovuttamista, kiinnittämistä tai ostamista, sekä kaikki muut kiinteän omaisuuden käyttöön ja hyödyntämiseen liittyvät oikeustoimet;
  • 2) kaikki oikeustoimet, jotka koskevat rakennukseen tai tiloihin liittyvän esineoikeuden luovuttamista, kiinnittämistä tai ostamista;
  • 3) kaikki oikeustoimet, jotka koskevat maatilan tai yrityksen luovuttamista, kiinnittämistä, ostamista tai vuokraamista;
  • 4) yhteisestä omaisuudesta tehtävät lahjoitukset, lukuun ottamatta perinteisesti hyväksyttyjä lahjoituksia (perheistä ja holhoojista annetun lain 37 pykälän 1 momentti).

Mikä tahansa sopimus, jonka toinen puolisoista tekee ilman toiselta puolisolta vaadittavaa suostumusta, on pätemätön, ellei toinen puoliso sitä myöhemmin hyväksy. Myös oikeustoimet, jotka toinen puolisoista suorittaa yksipuolisesti ilman toiselta puolisolta vaadittavaa suostumusta, ovat pätemättömiä (perheistä ja holhoojista annetun lain 37 pykälän 2–4 momentti).

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Molemmat puolisot ovat yhdessä vastuussa jommankumman puolison ottamasta velasta, jolla vastataan perheen jokapäiväisiin tarpeisiin (perheistä ja holhoojista annetun lain 30 pykälä). Jos jompikumpi puolisoista ottaa velkaa toisen puolison suostumuksella, velkoja voi vaatia saataviaan yhteisestä omaisuudesta. Jos jompikumpi puolisoista ottaa velkaa ilman toisen puolison suostumusta, jos velka ei liity oikeustoimeen, jos velka on otettu ennen yhteisomistusjärjestelmän soveltamista puolisoihin tai jos velka liittyy henkilökohtaiseen omaisuuteen, velkoja voi vaatia saataviaan vain velallisen henkilökohtaisesta omaisuudesta tai tietyistä yhteiseen omaisuuteen kuuluvista varoista (esimerkiksi palkkatulot) (perheistä ja holhoojista annetun lain 41 ja 42 pykälä).