Eloonjäävän puolison oikeudet on suojattu osittain eron yhteydessä tapahtuvasta omaisuuden osituksesta annetuilla asetuksilla (kohdassa 2.1 ja 5.1 mainittujen periaatteiden mukaisesti) ja osittain perintölailla. Perintölain (ÄB) 3 luvun 1 pykälän nojalla eloonjäävä puoliso perii ennen yhteisiä lapsia tai muita perillisiä. Vastaavassa tilanteessa omaisuuden ositus ei kuitenkaan tule kysymykseen, sillä eloonjäävä puoliso ottaa aviovarallisuuslain ja perintölain nojalla koko kuolleen puolison kuolinpesään kuuluvan omaisuuden haltuunsa. Tällaisissa tapauksissa lasten perintöoikeutta lykätään eloonjäävän puolison kuolemaan saakka (ÄB:n 3 luvun 2 pykälä). Mikäli ensin kuollut puolisot jättää kuitenkin jälkeensä muita kuin yhteisiä lapsia (tunnetaan erillisinä lapsina), omaisuuden ositus on tehtävä (jos erilliset lapset kuitenkin luopuvat ÄB:n 3 luvun 1 pykälän mukaisista oikeuksistaan, eloonjäävä puoliso perii samojen ehtojen mukaisesti myös heidän perintönsä). Erillisten lasten oikeudet koostuvat lakiosasta (ruotsiksi: laglott). Kukin lapsi on oikeutettu saamaan lakiosana yhtä suuren osuuden kuolinpesän puolikkaasta.

Omaisuuden ositus on tarpeen myös tapauksissa, joissa kuollut puoliso on jättänyt testamentin, koska eloonjäävän puolison perintöoikeutta ei ole suojattu testamentin määräyksiltä. ÄB:n 3 luvun 1 pykälän 2 momentin nojalla eloonjäävällä puolisolla on perustason suojaus, mikäli perintöä saavia erillisiä lapsia, muita perillisiä tai testamentinsaajia on olemassa. Perustason suojaus merkitsee sitä, että eloonjäävällä puolisolla on aina oikeus kuolleen puolison kuolinpesästä sellaiseen omaisuuteen, joka yhdessä omaisuuden osituksen yhteydessä eloonjäävälle puolisolle annetun omaisuuden kanssa vastaa arvoltaan summaa, joka on neljä kertaa perussumman suuruinen (vuoden 2012 osalta neljä kertaa perussumman suuruinen summa on arviolta 176 000 Ruotsin kruunua). Tämä edellyttää sitä, että kuolinpesä on riittävän suuri.

Print this topic

back to top