2 Onko olemassa lakisääteinen avio-omaisuutta koskevaa menettelyä, ja jos on, mitä se sisältää?
2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?
Jos avioehtosopimusta ei ole tehty, puolisoiden omaisuuteen sovelletaan yhteisomistusta (Maltan siviililain 1316 pykälä). Yhteiseksi omaisuudeksi katsotaan kaikki omaisuus, jonka puolisot ovat hankkineet työnsä seurauksena, sekä kunkin puolison omaisuuden seurauksena kertynyt varallisuus ja kiinteä ja irtain omaisuus, jonka jompikumpi puolisoista on hankkinut maksua vastaan avioliiton aikana. Kaikki omaisuus, jonka jompikumpi puolisoista on saanut lahjoituksena tai perintönä, katsotaan omaisuuden vastaanottaneen/perineen puolison henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.
2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?
Jos muuta ei osoiteta, kaikki omaisuus, joka on puolisoiden tai jommankumman puolison hallinnassa, katsotaan osaksi yhteistä omaisuutta (siviililain 1321 pykälän 1 momentti). Jos avioehtosopimusta ei ole tehty, oletuksena on, että kaikki irtain ja kiinteä omaisuus, jonka jompikumpi puolisoista on hankkinut maksua vastaan avioliiton aikana, kuuluu tasapuolisesti kummallekin puolisolle.
2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?
Tätä ei velvoiteta lainsäädännössä. Puolisot voivat kuitenkin vapaasti luetteloida kummankin puolison omaisuuden avioehtosopimuksessa.
2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?
Kummatkin puolisoista voivat suorittaa yhteiseen omaisuuteen kohdistuvia tavallisia hallintatoimia. Kummankin puolison on kuitenkin yhdessä suoritettava poikkeukselliset hallintatoimet. Lainsäädännössä määritetään erikseen toimet, jotka katsotaan poikkeuksellisiksi hallintatoimiksi ja joihin vaaditaan molempien puolisoiden suostumus (siviililain 1322 pykälä).
Molempien puolisoiden suostumus vaaditaan esimerkiksi luovutettaessa yhteiseen omaisuuteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta ja luovuttaessa puolisoiden yhteisestä asunnosta, vaikka se kuuluisi vain toiselle puolisoista. Jos vain yksi puolisoista suorittaa toimen, joka edellyttää molempien puolisoiden suostumusta, toinen puolisoista voi pyytää toimen mitätöintiä, jos kyseinen toimi koskee kiinteään omaisuuteen liittyvän esinekohtaisen tai henkilökohtaisen oikeuden luovuttamista tai vahvistamista. Jos tällaiset toimet liittyvät irtaimeen omaisuuteen, ne voidaan kumota vain, jos niillä siirretään kyseiseen irtaimeen omaisuuteen liittyviä oikeuksia ilman korvausta (siviililain 1326 pykälä).
2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?
Yksi puolisoista voi yksin suorittaa yhteiseen omaisuuteen liittyviä yleisiä hallintatoimia, mutta ne sitovat myös toista puolisoa.
2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?
Molemmat puolisot ovat yhteisellä ja henkilökohtaisella omaisuudellaan yhdessä vastuussa yhteiseen omaisuuteen liittyvistä veloista sekä veloista, jotka on otettu perheen tarpeisiin vastaamiseksi (siviililain 1327 ja 1330 pykälä).
Puolison henkilökohtaiseen omaisuuteen liittyvät velat ovat hänen henkilökohtaisia velkojaan, samoin kuin velat, jotka liittyvät yhteisen omaisuuden poikkeuksellisiin hallintatoimiin, joihin ei ole saatu toiselta puolisolta tarvittavaa suostumusta. Henkilökohtaisia velkoja koskeviin velkojien vaateisiin vastataan velallisen puolison henkilökohtaisesta omaisuudesta. Jos henkilökohtainen omaisuus ei ole riittävä, vaateisiin voidaan vastata myös käyttämällä yhteistä omaisuutta. Tähän käytettävän osuuden arvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin velallisen puolison osuus yhteisestä omaisuudesta (siviililain 1329 pykälä).
