Avioliiton päättyminen johtaa aviovarallisuussuhteen purkamiseen (perhelain 27 pykälä) ja yhteisen omaisuuden ositukseen.

5.1. Miten omaisuus (oikeudet in rem) jaetaan?

Puolisoilla on yhtä suuri osuus yhteisestä omaisuudesta (perhelain 28 pykälä).

Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että yhteisestä omaisuudesta annetaan suurempi osuus puolisolle, jolle on myönnetty alaikäisten lasten huoltajuus, mikäli tästä aiheutuu hänelle erityisiä vaikeuksia. Oman osuutensa lisäksi tämä puoliso saa lasten kasvatusta ja koulutusta varten tarkoitetun irtaimiston (perhelain 29 pykälän 1 ja 2 momentti). Eron sattuessa tuomioistuin voi määrätä suuremman osuuden jommallekummalle puolisolle, jos tämän panos omaisuuden hankkimisessa on ollut huomattavasti toisen puolison panosta suurempi (29 pykälän 3 momentti).

Eron yhteydessä kumpikin puoliso on oikeutettu saamaan osuuden ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen liittyvän omaisuuden arvosta ja toisen puolison saatavista, jotka on hankittu avioliiton aikana, mikäli niiden arvo on huomattava ja mikäli puoliso on edistänyt niiden hankintaa joko työnsä, varojensa, lastenhoidon tai kotitöiden avulla. Korvausvaatimus voidaan tehdä myös ennen eroa, jos omaisuuden hankkinut puoliso uhkaa käytöksellään toisen puolison tai lasten etuja (perhelain 30 pykälä).

Perhelain 31 pykälässä säädetään, että 29 pykälän 3 momentin ja 30 pykälän perusteella tehtävät korvausvaatimukset voidaan tehdä vuoden kuluessa avioliiton päättymisestä. Korvausvaatimukset, jotka tehdään 29 pykälän 1 ja 2 momentin perusteella, voidaan tehdä vuoden sisällä lasten huoltajuutta koskevan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta.

Omaisuuden ositusta koskeva omistussuhde:

Puolisoiden avioliiton aikana hankkima omaisuus on heidän yksityisomaisuuttaan (perhelain 33 pykälän 1 momentti).

Avioliiton päättyessä kumpikin puoliso voi vaatia osaa toisen puolison avioliiton aikana hankkimasta omaisuudesta siinä määrin, kuin puoliso on edistänyt toisen puolison omaisuuden hankintaa työnsä, varojensa, lastenhoidon tai kotitöiden avulla tai muulla tavalla (perhelain 33 pykälän 2 momentti).

Sopimukseen perustuvat järjestelyt:

Avioehtosopimuksen avulla puolisot voivat sopia omaisuutensa osituksesta avioeron varalta (perhelain 38 pykälä).

5.2. Kuka on vastuussa veloista avioeron/erilleen muuttamisen jälkeen?

Perhelain 38 pykälässä säädetään, että puolisot voivat määrätä avioehtosopimuksessa avioliiton aikana hankittaviin kuluihin ja sitoumuksiin liittyvästä vastuusta. Jos puolisot eivät ole tehneet vastuiden järjestelystä avioehtosopimusta, sovelletaan 36 pykälän 2 momentin säännöstä, jonka perusteella puolisot ovat yhdessä vastuussa perheen ajankohtaisista tarpeista aiheutuvista sitoumuksista. Puolisot ovat avioliiton avioeroon loppumisen jälkeen yhdessä vastuussa avioliiton aikana hankituista sitoumuksista tavallisina yhteisvelallisina, koska he eivät ole enää yhdessä vastuussa puolisoina.

5.3. Voiko toinen puoliso vaatia toiselta puolisolta avio-oikeuden alaisen omaisuuden esinekohtaisen jaon lisäksi erityistä tasausmaksua rahassa?

Perhelailla säädellään tapauksia, joissa puoliso on oikeutettu saamaan isomman osan yhteisestä omaisuudesta (katso kohta 5.1).

Print this topic

back to top