2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Ellei heidän avioehtosopimuksessaan toisin määrätä, avioliiton alkamisen jälkeen puolisoihin sovelletaan yhteisen omaisuuden järjestelmää koko heidän yhteisen avioelämänsä ajan. (lakisääteinen aviovarallisuusjärjestelmä). Kun puolisot menevät laillisesti naimisiin, lakisääteinen aviovarallisuusjärjestelmä tulee takautuvasti voimaan myös puolisoiden avioliittoa edeltävän avoliiton ajalta. 

(Siviililaista vuonna 2013 annetun V  lain artiklat 4:34 (2) ja 4:35 (1) [jäljempänä: Siviililaki])

Kaikki puolisoiden yhdessä tai itsenäisesti yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana hankkima omaisuus muodostaa osan puolisoiden jakamatonta yhteistä omaisuutta, lukuun ottamatta jommankumman puolison henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluvaa omaisuutta (katso     jäljempänä). Myös henkilökohtaisesta omaisuudesta saatavat tuotot muodostavat osan yhteistä omaisuutta, jos kyseiset tuotot on saatu yhteisen avioelämän aikana. Tuotoista vähennetään kaikki omaisuuteen liittyvät hoito- ja ylläpitokulut ja kustannukset  (Siviililain Art. 4:37 (1) ja (3-4))

Kummankin puolison henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluu:

• ennen aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmän alkamista hankittu omaisuus;
• peritty tai lahjoituksena saatu omaisuus sekä ilman korvausta saatu omaisuus aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana;
• puolison oikeudet aineettoman omaisuuden haltijana, lukuunottamatta aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana maksettavia rojaltteja; 
• henkilövahingosta saadut korvaukset;
• tavanomaisen omaisuuden henkilökohtaiseen käyttöön käytetyt varat;
• omaisuus, joka on saatu vaihdossa henkilökohtaiseen omaisuuteen, ja kaikki mitä tämän omaisuuden arvolla on hankittu.

Jos jommankumman puolison henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluva määrältään tavanomainen omaisuus, jota on käytetty puolisoiden jokapäiväisessä arkielämässä, korvataan uudella omaisuudella, uudesta omaisuudesta tulee osa yhteistä omaisuutta viiden yhteisen avioliittovuoden jälkeen.

(Siviililain Art. 4:38 (1-3))

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Sen omaisuuden, joka kuuluu puolisoille aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana, katsotaan kuuluvan osaksi puolisoiden yhteistä omaisuutta, jollei siviililaissa toisin säädetä, tai jollei voida todistaa, että kyseinen omaisuus kuuluu jommankumman puolison henkilökohtaiseen omaisuuteen. Lisäksi jos aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana on toteutettu sitoumuksia, jotka liittyvät yhteiseen omaisuuteen ta jommankumman puolison erillisomaisuuteen, niiden katsotaan toteutuneen yhteisen omaisuuden avulla, jollei toisin todisteta. Mikäli yhteisen tai henkilökohtaisen omaisuuden arvo on kasvanut aviopuolisoiden yhteisen  omaisuuden järjestelmän ollessa voimassa, oletetaan, että lisäarvon (esimerkiksi sijoituksen, korjauksen tai huollon) lähteenä on ollut yhteinen omaisuus, jollei toisin todisteta.

(Siviililain Art. 4:40 (1-2))

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Unkarin lainsäädännön perusteella puolisoilta ei vaadita omaisuuden luettelointia.

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

Kumpikin puoliso voi käyttää yhteiseen omaisuuteen kuuluvaa omaisuutta sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Kummankaan puolison ei pidä käyttää tätä oikeutta toisen puolison  oikeuksia ja laillisia etuja rajoittamalla. Puolisoilla on yhdessä valtuudet hoitaa yhteiseen omaisuuteen kuuluvia varoja. Kumpikin puoliso voi pyytää toiselta puolisolta lupaa sellaisiin toimiin, jotka ovat tarpeellisia yhteisen omaisuuden suojaamista ja sen arvon ylläpitoa varten. Kumpikin puolisoista voi omaisuuden suojaamiseksi suorittaa kiireellisiä toimenpiteitä ilman toisen puolison suostumusta. Toiselle puolisolle on kuitenkin ilmoitettava siitä viipymättä.

(Siviililain Art. 4:42 (1-2) )

Yhteiseen omaisuuteen kuuluvien varojen käyttöä ja hallintaa varten  voidaan noudattaa erityissääntöjä, mutta vain sellaisia, jotka edistävät jommankumman puolison ammatiharjoittamista tai yksityistä yritystoimintaa. Unkarin laki antaa myös jäsenoikeuksien tai osakkeenomistajan oikeuksien käyttöön liittyviä erityismääräyksiä, jos puoliso on  yhden henkilön yrityksen, osuuskunnan tai yhtiön jäsen tai osakas.

(Siviililain Art. 4:43 (1-2))

Yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana puolisot voivat tehdä yhteistä omaisuuttaan koskevia järjestelyjä yhdessä, tai toisen puolison suostumuksella. Mitä taas tulee jommankumman puolison yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana tekemään sopimukseen, ei toisen puolison suostumukseen ole mitään muodollisia vaatimuksia.

(Siviililain Art. 4:45)

Kaikkien rahallista vastiketta vastaan tehtyjen sopimusten, jotka jompikumpi puoliso on tehnyt yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana, oletetaan – ellei siviilaissa toisin säädetä – olevan solmittuja  toisen puolison suostumuksella, jos kolmas sopimuspuoli oli tietoinen, tai hänen olisi tullut olla tietoinen siitä, että toinen puoliso ei ollut antanut ennakkosuostumustaan sopimuksen tekoon.

Mikäli puoliso on tehnyt sopimuksen, jonka tavoitteena on täyttää hänen päivittäiset tarpeensa, tai joka on hänen ammattinsa tai liiketoimintansa tavoitteiden toteuttamisen rajoissa,  voi toinen puoliso kieltäytyä antamasta suostumustaan ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on erityisesti ilmaissut vastalauseensa kolmannelle sopimuspuolelle ennen sopimuksen tekoa.

(Siviililain Art. 4:46)

Kumpikaan puolisoista ei ole oikeutettu ilman toisen puolison suostumusta luovuttamaan kiinteistöomaisuutta, joka toimii  aviopuolisoiden yhteisenä kotina yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana, tai avioliiton päättymisen ja yhteisen omaisuuden jaon välisellä ajanjaksolla. Siinä tapauksessa toisen puolison suostumusta ei vaadita.

(Siviililain Art. 4:48)

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Jos puoliso solmii sopimuksen, joka koskee yhteisomaisuutta, hänen tulee maksaa kaikki tällaisesta sopimuksesta aiheutuvat tai siihen liittyvät velat erillisestä omaisuudestaan ja yhteisen omaisuuden osuudestaan.

Jos puoliso ei ole osallistunut sopimuksen tekoon, jonka toinen puoliso on tehnyt hänen suostumuksellaan,  osallistumaton puoliso on velvollinen kolmansiin osapuoliin nähden vain omalla osuudellaan yhteisestä omaisuudesta.  

(Siviililain Art. 4:49)

Jos puoliso ei ole hyväksynyt toisen puolison solmimaa sopimusta, joka liittyy yhteiseen omaisuuteen eikä suostumusta voida vaatia, tai vaatimus on kumottu, puoliso ei voi  joutua vastuuseen mistään velvoitteesta, joka johtuu sopimuksesta tai liittyy siihen. Ilman puolison suostumusta solmittu sopimus ei vaikuta mitenkään häntä vastaan, jos hankkiva osapuoli on toiminut vilpillisessä mielessä tai on saanut ansaitsemattoman edun sopimuksesta. Jos toinen puoliso on solminut sopimuksen sukulaisensa kanssa, vilpillisyyttä ja ansaitsematonta etua saatetaan epäillä.

(Siviililain Art. 4:50)

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Aviopuolisoiden yhteisen omaisuuden järjestelmään sisältyy heidän yhteisen omaisuuden taakka, ja molempien harteille jää kummankin puolison velvoitteista aiheutuvat tai niihin liittyvät velat,  jotka on otetty yhteisen omaisuuden järjestelmän aikana. Nämä varat, taakat ja velat eivät sisälly yhteiseen omaisuuteen, vaan ne käsitellään molemman puolison erillisenä omaisuutena.

(Siviililain Art. 4:37 (2) ja (4))

Lakisääteisten elatusvelvollisuuksien lisäksi, kaikki  ennen yhteisen avioelämän alkua tapahtuneista toimista aiheutuneet tai niihin liittyvät velat  lankeavat maksettavaksi  erillisestä omaisuudesta Erilliseen omaisuuteen sisältyy erillisomaisuuden muodostavien varojen taakka sekä erillisenä vastuuna käsiteltyjen velkojen korot.

Erilliseen omaisuuteen sisältyvät kaikki yhteisen avioelämän aikana hankitut velat:

• jotka liittyvät erillisen omaisuuden hankkimiseen tai ylläpitämiseen, lukuunottamatta tällaisen erillisen omaisuuden  tuottoihin liittyviä kuluja sekä sellaisen omaisuuden ylläpitoa,  jota kumpikin puoliso  käyttää tai hyödyntää yhdessä;
• jotka liittyvät puolison erillisen omaisuuden järjestelyihin;
• joita jompikumpi puoliso on tehnyt ilman vastiketta yhteistä omaisuutta vastaan, ilman toisen puolison suostumusta; sekä
• jotka ovat aiheutuneet laittomasta ja tahallisesta teosta, tai puolison vakavasta huolimattomuudesta, jos velat ovat suuremmat kuin toisen puolison varallisuus.

Vaikka velka kuuluukin yhden puolison erillisomaisuuteen, kolmansiin osapuoliin nähden myös toinen puoliso on siitä vastuussa.

(Siviililain Art. 4:39 (1-4))

Yhteiseen omaisuuteen kuuluvien varojen hoidon ja hallinnan kulut, yhteisen talouden hoitamisesta aiheutuvat kulut sekä puolisoiden yhteisten lasten elättämisestä ja kasvattamisesta aiheutuvat menot saadaan pääasiallisesti yhteisestä omaisuudesta. Mikäli yhteinen omaisuus ei riitä kattamaan näitä kuluja ja menoja, ne otetaan oikeassa suhteessa puolisoiden erillisestä omaisuudesta. Jos vain yhdellä puolisolla on erillistä omaisuutta, sellaiset kulut käytetään tämän puolison varoista.

(Siviililain Art. 4:44)

Print this topic

back to top