5.1. Miten omaisuus (oikeudet in rem) jaetaan?

Puolisot voivat tehdä sopimuksen yhteisen omaisuuden osituksesta eron, asumuseron ynnä muun varalta. Mikäli kyseistä sopimusta ei ole, yleisenä sääntönä on, että kumpikin puoliso saa puolet olemassa olevasta yhteisestä omaisuudesta. Kummankin puolison osuus yhteisestä omaisuudesta lasketaan erikseen. Osuus lasketaan määrittämällä yhden puolison yhteiseen omaisuuteen kuuluvan omaisuuden kokonaisarvo, josta vähennetään hänen velkansa (lukuun ottamatta henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluvia velkoja). Mikäli puolison velat ylittävät hänen omaisuutensa, kokonaisarvo määritetään nollaksi. Jos laskennan perusteella jommankumman puolison osuus on toisen puolison osuutta suurempi, erotusta on tarkistettava. (perheen omaisuuden osituksesta annetun lain 53 ja 58 pykälä)

Ositus ei koske eläkeoikeuksia, oikeuksia, jotka eivät ole siirtokelpoisia, henkilökohtaista omaisuutta ynnä muuta (katso kohta 2.1). Puolisolla on oikeus rajata yhteisen omaisuuden ulkopuolelle hänen henkilökohtaisia tarpeitaan varten tarkoitetut tavarat, mikäli niiden arvo ei ole kohtuuton suhteessa puolisoiden taloudelliseen tilanteeseen. Puoliso, jonka luona lapset elävät, voi rajata yhteisen omaisuuden ulkopuolelle myös tavarat, jotka on hankittu alaikäisiä lapsia varten.

5.2. Kuka on vastuussa veloista avioeron/erilleen muuttamisen jälkeen?

Kysymyksen 2.6 yhteydessä kuvattuja puolisoiden taloudellista vastuuta koskevia sääntöjä sovelletaan myös erosta, asumuserosta ynnä muusta johtuvan omaisuuden osituksen yhteydessä.

Mikäli puolisoilla on taloudellisia vastuita, jompikumpi puoliso voi vaatia, että toinen puoliso maksaa osuutensa lopulta erääntyvästä velasta tai että kyseinen puoliso toimittaa maksua koskevat takuut. (perheen omaisuuden osituksesta annetun lain 56 pykälä)

5.3. Voiko toinen puoliso vaatia toiselta puolisolta avio-oikeuden alaisen omaisuuden esinekohtaisen jaon lisäksi erityistä tasausmaksua rahassa?

Joissakin tapauksissa puoliso voi olla oikeutettu erityiskorvauksiin. Näitä tapauksia voivat olla muun muassa seuraavat:

• Tilanteet, joissa jompikumpi puoliso on lyönyt laimin taloudellisen tilanteensa, käyttänyt väärin yhteistä omaisuutta koskevaa määräysvaltaansa tai muuten käyttäytynyt vastuuttomasti ja siten merkittävästi laskenut yhteistä omaisuutta koskevan osuutensa arvoa.
• Tilanteet, joissa puolison osuus yhteisestä omaisuudesta on ollut avioliiton alkaessa huomattavasti merkittävämpi ja joissa tasavertainen ositus olisi selkeästi kohtuutonta, koska avioliitto ei ole kestänyt pitkään eikä siitä ole syntynyt merkittäviä yhteisiä taloudellisia tuloksia. Tässä tapauksessa voidaan päättää, että kukin puoliso saa yhteisestä omaisuudesta osuuden, joka vastaa hänen avioliiton alkaessa tai sen aikana tuomaa panostaan yhteiseen omaisuuteen.
• Tilanteet, joissa jompikumpi puoliso on käyttänyt yhteiseen omaisuuteen kuuluvia varoja hankkiakseen henkilökohtaista omaisuutta tai parantaakseen sitä ja niin edespäin.
• Tilanteissa, joissa puolisolla on henkilökohtaista omaisuutta, voidaan päättää, että hän antaa toiselle puolisolle tietyn summan. Tarkoituksena on varmistaa, ettei jälkimmäinen puoliso joudu kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin eron tai asumuseron yhteydessä. Edellytyksenä on, että avioliiton aikaiset omistusjärjestelyt, avioliiton kesto ja muut olosuhteet puoltavat erityisesti kyseistä järjestelyä.

Print this topic

back to top